torstai 11. heinäkuuta 2013

Vuorten synty vedestä ja laavasta

Niin tuli vedenpaisumus neljäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousivat ja nostivat arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta. Vedet paisuivat ja lisääntyivät suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla. Ja vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin vuoret peittyivät. Vesi nousi, ja vuoret jäivät viisitoista kyynärää veden alle. 

Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot, linnut, karjaeläimet, villieläimet ja kaikki maan päällä vilisevät pikkueläimet sekä kaikki ihmiset. Kaikki kuivalla maalla elävät olennot kuolivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys. Näin Herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot, ihmiset, karjaeläimet, pikkueläimet ja linnut; kaikki ne hän pyyhkäisi pois. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa.

Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää.
1 Ms 7:17-24

Tri David Catchpole kirjoittaa Surtseyn saaren synnystä varsin lyhykäisesti viitaten nuoren maan kreationistien - vai pitäisikö sanoa nuoren maan geologien - omaksumaan näkemykseen eli teoriaan.
Understanding the power of rushing water, and accepting that Genesis 7:11’s ‘fountains of the deep’ breaking open (with its implied associated volcanic activity) was a real event, gives one a whole different starting point when viewing the world’s geography, topography and geology.

Kun ymmärrämme juoksevan veden voiman ja hyväksymme 1. Mooseksen kirjan 7:11:n ”syvyyden lähteiden” aukeamiset (viitaten tulivuorten aktiivisuuteen) totena, eteemme aukeaa aivan toisenlainen geografinen-, topografinen- ja geologinen historia.
Maailmamme vuorten syntyyn vaikutti tämän mukaan kaksi fysikaalista ilmiötä, jotka Surtseyn saarella ovat hyvin näkyvissä
  • Juoksevan veden voima
  • Tuliperäiset ilmiöt
Catchpolen teksi on sangen niukka tässä. Jukka Rahkonen kertoo asiasta enemmän. Kysyin häneltä, "koska Nooan arkki pysähtyi Araratin vuorelle Genesiksen kertomuksen mukaan, eikö tämä osoittaisi, että vuoret olivat olemassa jo ennen vedenpaisumusta?". Jukka vastasi Kalareissu 2013 blogissa näin (sisennykset ja kursiivi minun lisäämiäni)

Raamattu kertoo

  • yhdestä suuresta maailmanlaajuisesta katastrofista, joka on kyennyt 
  • synnyttämään kaikki suuret kerrostumakivilajit kerralla muutamien kuukausien aikana.

9. heinäkuuta 2013 13.57


Parempi selitys [devonikaudelle] on, että

  • kyse on yksinkertaisesti yhdestä nopeasti katastrofissa syntyneestä maakerroksesta joka ei ole devonikausi vaan yksi hetki vedenpaisumuksen kuukausien joukossa.
  • Ararat ja monet muut vuoret olivat kaikki meren peittäminä melkein vuoden. 
  • Maankuori muotoutui merenalaisissa tulivuoren purkauksissa kokonaan uusiksi ja sedimenttejä muodostui niiden päälle meressä ja merenpohjissa vellovista maa-aineksista 
  • ennenkuin ne nousivat merestä.

9. heinäkuuta 2013 14.32

Surtsey ja St.Helens ovat mitä parhaimmat todisteet uniformitarismin periaatteiden järjettömyydestä. Molemmat tapahtumat todistavat, että joskus tapahtuu mullistuksia, joissa asiat tapahtuvat miljardi kertaa nopeammin kuin normaaliolosuhteissa.
10. heinäkuuta 2013 0.11


Ja olen huomannut Araratin vuoren. Raamattuhan selvästi ilmoittaa, että

  • kaikki vuoret peittyivät vedenpaisumuksessa. Araratin vuoren nimi tosin mainitaan vasta kun Nooan arkki sinne jämähti. 
  • Se koko vuori on todennäköisesti syntynyt vedenpaisumuksen aikana samaan tapaan kuin Surtsey.


Itseäni lainaten ja toistaen: "Ararat ja monet muut vuoret olivat kaikki meren peittäminä melkein vuoden. Maankuori muotoutui merenalaisissa tulivuoren purkauksissa kokonaan uusiksi ja sedimenttejä muodostui niiden päälle meressä ja merenpohjissa vellovista maa-aineksista ennenkuin ne nousivat merestä". => tämä selittää miksi Araratilla on sedimenttikiveä. Ei sitä vuorta tarvinnut olla ennen vedenpaisumusta edes olemassa.
10. heinäkuuta 2013 0.36

Galilean alue on selvästi tuliperäistä ja vedenpaisumuksen aikaan maankuori on ollut niin suurten mullistusten alaisena valtavien vesimäärien painon alla, että maailmanlaajuisesti on varmasti tapahtunut paljon tulivuoren purkauksia, nilläkin alueilla, joita ei enää tänään pidetä tuliperiäisinä alueina.

Vedenpaisumuksesta sanotaan Raamatussa: "sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat."

  • Kaikki vuoret ovat olleet silloin veden alla, joten korkeimmat vuoristot ovat kohonneet nykyiseen korkeuteensa vasta vedenpaisumuksen jälkeen. 
  • Korkeiden vuorten rinteiltä löytyy merieläinten fossiileja, joten ne ovat olleet niinä päivinä meren alla ja päälle on tullut maavyöryjä, jotka ovat haudanneet fossiloituneeet eläimet.
Jukka Rahkonen

2 kommenttia:

  1. Simmonen pikkukyssäri tulee mieleen, että jos vuoden aikana olisi ollut sellaista tuliperäistä toimintaa, joka olisi muokannut nykyiset vuoristot tai edes murto-osan niistä, olisi varmastikun seuraukset olleet elämälle mahdotomat ties miten pitkään sen jälkeen...

    Wikipediasta:

    "Tulivuorenpurkauksen vaikutukset ilmastoon voivat olla globaaleja. Historiallisella ajalla tapahtuneita suuria purkauksia on voitu ajallisesti yhdistää poikkeuksellisiin sääilmiöihin, joilla on ollut suuria vaikutuksia ajankohdan yhteiskuntiin eri puolilla maapalloa.
    Monien tutkijoiden mielestä voimakkaat tulivuorenpurkaukset alentavat tilapäisesti maapallon pintalämpötilaa hieman.lähde? Tulivuoren purkaustuotteet heijastavat ilmassa leijuessaan Auringon Maata lämmittävää säteilyä pois. Auringon säteilyä heijastavat erityisen hyvin tulivuoren purkauskaasuista reagoimalla syntyneet rikkihappopisarat ja myös vulkaaninen tuhkapöly. Monesti purkauksen lämpötilaa alentava vaikutus kestää muutaman vuoden. Maapallon ilmavirtausten sisäiset mekanismit voimistavat tulivuorenpurkauksen aiheuttamaa lämpötilan alenemaa. Tulivuoren purkaustuotteiden Auringon säteilyä heikentävää vaikutusta kuvataan ilmakehän optisella paksuudella. Varsinkin korkealle ulottuneet hyvin suuret räjähdysmäiset tulivuorenpurkaukset ovat historiassa muuttaneet tavanomaisen satokauden kiertoa ja sadot ovat epäonnistuneet aiheuttaen nälänhätiä. Esimeriksi Laki-tulivuori purkautui Islannissa 1783. Vuonna 1815 tapahtunut Tamboran purkaus laski pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötilaa 1 °C. Vuoden 1816 kesäajankohtana Italiassa satoi lunta ja hallat tuhosivat satoja aiheuttaen laajaa nälänhätää. Vuonna 1991 tapahtunut Pinatubon purkaus alensi maapallon pintalämpötiloja muutaman vuoden."
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Tulivuorenpurkauksen_vaikutukset_ilmastoon

    Laakiobasalttupurkaukset voivat aiheuttaa lämpötilojen nousua ja muita jännittäviä seurauksia. Annetaan wikipedian jälleen kertoa:

    "Siperian laakiobasalttipurkaus permikaudella

    Siperian laakiobasalttipurkaukset
    Siperiassa tapahtui eräs suurimmista laakiopurkauksista 500 miljoonan vuoden sisään. Purkausalue on nykyisellä Keski-Siperian laakiolla Siperian suurten jokien seudulla Ob- ja Lenajokien välissä. Sen keskus oli noin 500 kilometriä Norilskista etelään. Laavaa purkautui yhteensä yhdestä neljään miljoonaa kuutiokilometriä. Purkausalue kattoi jättimäisen alan: 50°–75° pohjoista leveyttä 60°–120° itäistä pituutta.
    Noin 251–250 miljoonaa vuotta sitten Maan vaipasta nousi kuuma laavapatsas, pluumi. Ensin tapahtui räjähdyspurkauksia, joihin liittyi ryoliittista laavaa ja tuffisadetta. Sitten rakopurkaukset purkivat basalttista laavaa joka levisi laajoille alueille. Tuhkaa satoi ainakin Kiinassa asti. Purkaukset kestivät noin miljoona vuotta.
    Purkausalue oli alun perin monta kertaa Euroopan kokoinen, nykyään alueesta on jäljellä enää kaksi miljoonaa neliökilometriä. Vulkaaninen toiminta kesti miljoona vuotta permikauden ja triaskauden rajalla 250 miljoonaa vuotta sitten. Epäillään, että tällä purkauksella olisi yhteyttä permikauden lopun matelijoiden ja merieläinten joukkosukupuuttoon. Koska arviolta noin 99,5 prosenttia yksittäisistä eliöistä kuoli, tuhoa sanotaan monesti ”suureksi kuolemaksi”.
    Tuho olisi johtunut purkaustuotteiden vapautumisesta ilmekehään: tulivuorten hiilidioksidi olisi kuumentenut kasvihuone-ilmiöllä maata, mikä olisi vielä vapauttanut syvämerien klatraattikerrostumien metaanihydraatin metaanin Maata kuumentemaan. Tulivuorista tuli meriveteen rikkiä, klooria ja fluoria. Pintaveden happamuus laski.
    Metaanin, häkäkaasun ja muiden purkauskaasujen hapettuminen söi Maan ilmakehän hapen. Maan kuumenemisen aiheuttama merien muuttuminen olisi luonut rikkibakteereille hyvät olot, mikä olisi myrkyttänyt Maata, jossa oli ohut ilma. Hiilihapon happamoittama niukkahappinen, rikkipitoinenkin meri olisi ollut monille eliöille elinkelvoton. Huokoseläimet olivat happamelle merivedelle herkkiä, mutta piilevät kestivät pisimpään."
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Laakiopurkaus

    VastaaPoista
  2. Arvokasta lisätietoa kotiplaneettamme hurjan huikeasta historiasta.

    Vaikka vedenpaisumuskertomus herättää kysymyksiä, siinä näkyy myös Luojamme valmius tuhota tekemänsä. Vaan permikautta seurasi uusi aika, mesotsoinen, jota pidetään elämän historian rikkaimpana aikana, suurin biodiversiteetti siis.

    Näinhän kristityt uskovat tänään, että maapalloa kohtaa massiivinen tuho, loppu, jonka jälkeen on uusi alku.

    VastaaPoista